Olen sairaaloisen aivoin ihminen
ja ihan yhtä sairaaloisen sulkeutunut
Ajoittain edelleen varsin pirstaleinen mieleni voi olla kumpaakin ääripäätä kohtalaisen sulassa sovussa yhtä aikaa
Jos minua kuuntelee,
haluaa kuulla,
kerron elämästäni aivan kaiken
Salaamatta mitään
Kerron
sairaudestani
vaikeista vuosista
salatusta elämästäni
alkoholin käytöstäni
tukahdetuista tunteista
kuolleesta isästäni
platonisesta syrjähypystäni
Minulle riittää että haluat kuulla ja kuuntelet
tai osaat esittää oikeat kysymykset
Sulkeutunut olen kaikkein rakkaimmilleni
Mieheni (ja äitini) ei tiedä elämästäni oikeastaan mitään
Eivätkä ne kaksi (ex?)ystäväänikään
Pelkään heidän kohdallaan, että minut hylätään
Ehkä se on pahin pelkoni
Jos näyttäisin kaikki nurkat talossani,
minut tuomittaisiin ja jätettäisiin
Ystävieni kohdalla niin kävikin
Jos mieheni saisi tietää kaiken tämän kaksoiselämän, jota vietän,
hän jättäisi minut?
En uskalla edes kuvitella
Pelkään niin paljon
Tyhjyys sisälläni suurenee
Uppoa tähän itse luomaan maailmaan ja pakenen jälleen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

2 kommenttia:
Ilmoittaudun lukijaksi.
Tervetuloa Saima!
Iloitsen kovasti
Ja ilmottaudun myös sinun lukijaksi :)
Lähetä kommentti