Menen päivä kerrallaan
yrittäen muistuttaa itselleni, että tämäkin on elämistä
Olen jäädyttänyt tulevaisuudensuunnitelmani
En tee sitoumuksia syyskuusta eteenpäin, en mieti mitä tekisin syksyllä, en varaa mitään
Ajatukseni pysähtyvät 18. heinäkuuhun
Siihen mennessä tulevat tiedot kouluihin päässeistä
18.7. olen kolmen tien risteyksessä
Pääsinkö kouluun 1?
Pääsinkö kouluun 2?
Otanko kokonaan uuden suunnan elämääni ja mikä se on?
Sitä ennen vain lomailen ja koitan olla murehtimatta tulevaisuutta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sinun suunnitelmasi kuulostaa erinomaiselta. Taidanpa kohta kopioida sitä, vaikka ihan samanlaisia risteyksiä ei ole edessäni.
Päivä kerrallaan. Se riittää. Kuka on oikeastaan enempään pystynytkään? ;-)
Hola Espanjasta!
Retalus :)
Onhan sinulla ainakin isäksi tulemisen tienristeys
Ehkä parhaimpia risteyksiä maailmassa
Voi kulta Katili! En voi uskoa että olet kuollut!
Mikä sai sinut pois positiivisuutesi raiteilta, mikä (minun näkökulmastani) yhtäkkiä noin toivottomaksi?
Minä menen päivä kerrallaan :)
Lähetä kommentti