Voi kunpa tämä ilottomuus katoaisi, virtaisi sisälläni taas edes jotain
Iloitsen kylläkin siitä, että tällä masennusreissulla olen säästynyt ahdistuksen ja paniikkioireiden vitsaukselta
Lääkärini kutsui psykoottista ahdistustilaa maanpäälliseksi helvetiksi: sen kauheampaa kokemusta ei ole (fyysiset kivut toki poislukien)
Allekirjoitan sen täysin
ja olen todella kiitollinen, että olen tällähetkellä "vain" masentunut
Eilen sain ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon tehtyäkin jotain ihan oikeaa (siis työhöni liittyen) ja nautinkin siitä
Se on toivottavasti askel kohti valoa
edes pienenpieni mutta takerrun siihen ja toivoni herää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toivon sinulle jaksamista. Itse putosin juuri pohjalle pitkän hyvän jakson jälkeen. Ja ikäväkseni huomaan toivovani, etten enää pääse ylös. Silloin menee kai huonommin kuin koskaan. Sillä tähän asti olen aina odottanut parempaa huomista. Nauti niistä hetkistä kun jaksat tehdä jotain ja saat jotain aikaiseksi. Kenties niistä rakentuu sinun parempi huomisesi?
Kiitos Ipi!
Voi, miten kurjalta kuulostaa sinun tilasi... Toivon katoaminen on kauheaa, toivotan sinulle parempaa huomista ja toivon palaamista!
Elämänvoimaa kallis Ipi!
Lähetä kommentti