Ystävyys...
Olen niin hukassa!
Ystäväni maailmankatsomus ja arvot ovat kaukana omistani
Hänen vihaisuutensa ihmisiä ja asioita kohtaan on minulle vierasta maaperää
Ja se viha tulee paineella, jota en kykene käsittelemään
Pahinta on se, että tiedän sen ajoittain kohdistuvan itseenikin ja se on epäreilua
Sillä, vaikka tiedän olevani ehkä haasteellinen ystävä, en silti mielestäni ansaitse hänen vihaansa
Tai ylipäätään kenenkään mutten etenkään oman ystäväni
Minulla ei ole ketään, jonka kanssa tästä puhua; kaikki samassa ystäväpiirissä joko ymmärtävät häntä tai sitten pelkäävät
Minä pelkään häntä
Rakastan ja pelkään
Tunnen etten voi luottaa omaan arvostelukykyyni
Olen epävarma itsestäni muutenkin, joten se, että olisin vahva tässä asiassa ei jotenkin tunnu mahdolliselta
Mitä tehdä ystävän kanssa jota pelkää mutta rakastaa??
Eroon en kai pääse, ei minusta ole rikkomaan välejämme, enkä sitä haluakaan
Miten kykenen vahvistamaan omaa persoonaani niin, etten välitä hänen vihaisuudestaan ja katkeruudestaan?
Olen niin hukassa enkä tiedä mitä uskoa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joskus ystävät ovat erilaisia. Ihmisten mielipiteillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta siihen miten ystävyys etenee ja säilyy. Mutta voisit yrittää auttaa ystäbääsi tulemaan iloisemmaksi ymmärtämään elämää.
Kiitos ihanainen Midria taas ajatuksistasi :)
Kyllä
ystävät ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. Siinä piilee elämisen rikkaus :)
Koitan kovasti taas nähdä positiivisen negatiivisuuden sisällä ja lähetän hänelle iloa ja valoa. Katsellaan kuinka pitkälle se riittää
(pessimistinen veikkaus, ettei kovin pitkälle: kohta minussa on taas jotain vikaa, joka ärsyttää häntä suunnattomasti. Ikioptimistinen suhtautuminen: ärsyyntyminen menee nopeasti ohi ja taas olen "nousussa" käyttäen hänen ihan omaa sanontaansa)
Lähetä kommentti