Hulluudesta

Minä olen Jumalan hullu

Aikoinaan inhosin sanaa "hullu", en pidä siitä edelleenkään.
(nykyisin vaan suhtaudun maltillisemmin)
Sitä käyttivät/käyttävät liikaa ihmiset, jotka ovat (minun mittapuussani)tasapainoisia ja normaalin värikkään persoonan omaavia
"No mä nyt olen vähän hullu"

.. ja silti vieroksuvat ihan "oikeita" hulluja, mielenterveysongelmaisia

Ihastuttavaa olisi, jos "hulluus" olisikin ihailtava luonteenpiirre eikä sairaus laisinkaan
Eikä se sairaus olekaan, jollei se satuta sairasta itseään tai hänen läheisiään
Näin minä maanis-depressiivisenä (tjms =jotain, jota en edes kehtaa sanoa) haluan ajatella:
ihmisiä on moneen junaan, kaikki rikkautena maailmassa

Useimmiten se kuitenkin on sairaus;
masentunut ihminen tuskin kovasti iloitsee elämästään, maanisen tai psykoosissa olevan ihmisen lähipiiri ei riemuitse, vaan pelkää rakkaansa puolesta (harvemmin itsensä, vaikka usein mediassa tällainen kuva annetaankin, että olisimme vaarallisia)

Voi olla, että minä olen itse kapeakatseinen ja kuvittelen ihmisiä suvaitsemattomimmiksi kuin ovatkaan
Ja muistan itsestäni hyvin, että parikymppisenä sairaanhoitaja-opiskelijana, minulle tuli yllätyksenä, että skitsofreniastakin voi parantua täysin
Kun ei tiedä asioista, ei niitä voi tietääkään ;D

Pelkään!
Vaikka minuun ei ole -ainakaan kasvojeni edessä- suhtauduttu koskaan muuta kuin hämmentyneinä diagnoosistani,
josko olen sen kertonut
Hämmennys on minusta normaalia;
käyttäytymisen muuttuminen kohtaani tai tiedolla "repostelu" kertoisivat suvaitsemattomuudesta
Minä olen minä
diagnoosistani,
sairaudestani,
ajoittaisesta epätasapainoisuudestani huolimatta

Miksi juuri nyt pelkään? Miksi, kun olen ollut terve =kohtalaisen tasapainoinen jo pitkään?

Kevät on tulossa
Valo lisääntyy
Pelkään keväitä, vieroksun valoa

Jokainen, joka on kaltaiseni, tietää miksi