S

Pyysin Itkupilliltä itselleni kirjaimen. Tällainen haaste kierteli siellä päin.
Sain kirjaimekseni S:n
Tässä siis elämäni S:iä:

Iloiset S:ät

Suku
= perhe
Minulla on pieni suku. Niin pieni, että se käsittää ainoastaan perheeni.
Molemmat vanhempani olivat ainoita lapsia, joten ei ole setiä, enoja eikä tätejä eikä näinollen myöskään yhdenyhtä serkkua.
Kaikki isovanhempani ovat kuolleet samoin kuin valitettavasti isänikin.

Sukuni on siis kaksi siskoani (Isosisko ja Kultasisko), heidän yhteensä kolme lastaan ja äitini.
Suku on minulle rakastakin rakkaampi!

Sisko
Lähinnä Kultasisko, pikkusiskoni
Toki myös Isosisko mutta hän on minua 12 vuotta vanhempi ja koko elämäni asunut erikaupungissa. Olemme puolisiskoja
Kultasisko on minun rakkaimpani, veripuoliskoni. Olemme jakaneet tämän elämän koko omalta historialtamme. Voiko suurempaa aarretta olla!
Hän on tuonut elämääni myös kaksi sielua, kultaiset siskonlapseni, jotka ovat kuin omiani

Suhde mieheeni/miesystävääni
Ihana rakkaani, elämänjakajani! Ilman häntä olisin hukassa; hän on hullun taiteilijasielun ankkuri maahan. Suurin tukijani, mesenaattini, rakastajani ja ystäväni

Sunnuntaiaukioloajat
Ikävissä ässissä enemmän mutta kauppojen sunnuntaiaukioloajat saavat sunnuntainkin tuntumaan inhimilliseltä

Seksuaalisuus
Mysteeri minulle yhä edelleen mutta nykyään kiehtovalla tavalla
Ja onhan seksi kivaa, eikös ;)


Ikäviä S:iä

Syyllisyys
Perkeleestä!
Yhä vähenevässä määrin koen sitä; alan olla sinut itseni kanssa

Sählääminen
Tämä oikeastaan voisi nykyään kuulua iloisiin S:in, koska osaan nauttia ja nauraa omalle leväperisyydelleni. Vielä puolivuotta sitten en osannut. Ahdistuin siitä todella ja olin/olen perfektionisti.
Olen kaikista tuntemistani ihmisistä toiseksi sählin (kyseinen henkilö on todella hurmaava!). Ja ihan oikeasti olen! Tämä ei ole vain sellainen perfektionistin pikku mokia- sähläämistä (vaikkakin pikku mokia minunkin sähläämiseni yleensä on), joihin jokainen ihminen päätyy silloin tällöin, vaan olen niin hajamielinen, että onnistun säheltämään ihan mitä tahansa ja monta kertaa päivässä.
Perjantain työpäivän saldona mm. koko päivän väärin päin päällä ollut paita (huomasin sen vasta illalla), kaksi oikeaa työmokaa (luojan kiitos edes toisen korjaamisella ei ole hätää), väärin neuvottu työtehtävä, jolloin toinen teki mokan, joka koitui hänen harmikseen.... Ja sitten niitä harmittomia ja ei niin noloja pikku sähläyksiä, joita sattuu joka päivä: kahvimuki jää jonnekin (useimmiten jää mysteeriksi, minne, otan vaan uuden) tai villatakkini, vaatteissani on tahroja, ruokaa hampaissa.
Olen homssuinen, haiseva (lähinnä tupakalle) ja vähän pihalla koko ajan. En ymmärrä, jos joku puhuu totisella naamalla vitsejä (minua pidetään taatusti tosi tyhmänä). Unohtelen kesken lauseen, mitä olin sanomassa ja hukkaan sanoja.

Tämä on kipupisteeni, se jonka kompensoinnista, syyllisyyden lisäksi, sairastuin aikoinaan. Haluan olla perfektionisti, päätyä täydelliseen lopputulokseen mutta olen sekava, homsuinen ja hajamielinen enkä ilman käsittämättömiä ponnisteluja päädy edes hyvään lopputulokseen saati siihen, mihin tavoittelen

Sunnuntai
Viikon ahdistavin päivä!
Tyhjyys, tapahtumattomuus, kaupungin hiljaisuus. Rakastan maanantaipäiviä, synnyn maanantaisin uudelleen

Vielä jos miettisin, niin äsiiähän varmaan sinkoilisi, mutten tälläerää enempään kykene
--------------

Jos haluat itsellesi kirjaimen, jolla pohtia elämääsi, laitapa kommenttia :)