maanantai 9. kesäkuuta 2008

6 unelmaa

Tällainen haaste on kiertänyt blogeissa:
kerro kuusi unelmaasi
Minua tosin ei kukaan ole haastanut
Koskapa olen varsin omapäinen haastan siis itse itseni

1. Päästä hakemaani kouluun
Viime viikolla olin useampi päiväisissä pääsykokeissa eräässä muotoilualan opinahjossa. Hakijoita oli 600, yhteensä 50 pääsee sisälle. Omalle "linjalleni" siis noin 10. Tämän hetken suurin unelmani olisi päästä opiskelemaan lisää rakastamaani alaa. Vastauksen tähän saan 8. ja 18.7. välisenä aikana.

2. Omakotitalo juurikaupungistani
Voi, se on minulle ihana unelma! Tiedän, että olen tällaisissa asioissa varsin epäkäytännöllinen; omakotitalossa on taatusti paljon työtä ja hoidettavaa. Varsinkin, kun ehdottomasti haluan vanhan rintamamiestalo-tyyppisen talon.

Juurikaupungilla tarkoitan kaupunkia, jossa koen juureni olevan. En ole sieltä varsinaisesti kotoisin: olen syntynyt Oulussa ja muuttanut 9-vuotiaana tämän kyseisen kaupungin naapurikuntaan. Enkä edes virallisesti asu siellä tällä hetkellä vaan Helsingissä. Mutta tämä ruma ja tylsä, edellisessä blogissani Asfalttikaupungiksi kutsumani kaupunki on minulle kuitenkin se kaikkein kotoisin kotikaupunki. Lisäksi siellä asuvat kaikki rakkaani: poikaystäväni/mieheni (emme siis asu yhdessä), äitini ja rakas siskoni perheineen.

3. Turvattu toimeentulo
= mahdollisuus toteuttaa itseäni. Olemassaoloni on tapani tehdä ja luoda. En tiedä mistään muusta enkä osaa kuvitella itseäni päivätyössä, sillä sellaista en ole elämässäni tehnyt kuin puoli vuotta (ja siitäkin on aikaa yli kymmenen vuotta). Nautin siitä silloin kyllä kovasti. Ehkä se voisi ollakin juttuni...

Olen opiskellut koko aikuisikäni, haluan opiskella vielä lisää.
Se vaatii kuitenkin rahaa eli kolmas unelmani on, että minulla olisi taloudellinen mahdollisuus opiskella/"leikkiä taiteilijaa" jatkossakin.

4. Löytää oma tapani olla maailmassa
Edellisessä postauksessa kirjoitin seksuaalisuudestani, sen lisäksi haluaisin löytää tavan käsitellä itseäni ilman, että yritän sovittaa itseäni johonkin lokeroon.

Koskapa olen keskivertoa haasteellisempi maanis-depressiivisenä luonteena ja skitsofreenisine haluineni, on minun opittava sietämään ja rakastamaan itseäni juuri tällaisena.
Minä olen minä, olinpa sitten vauhdikas, juoppo, masentunut, arka, kiltti, yönsaalistaja, sosisaalinen, epäsosiaalinen, laiska...
Minä olen sitä kaikkea ja tasapaino kohdallani on hetken illuusio, ei tavoiteltava/pakolla aikaansaatava tila
Silloinkin, kun en pidä itsestäni ja haluaisin olla ihan jonkin toisenlainen, olen minänä minussa eikä se ole paha asia

Tämä on siis unelma numero 4 eikä ihan vielä saavutettu tila :P

5. Vapautua perfektionismista
ja liiallisesta itsekriittisyydestä. Se syö nimittäin luovuutta. Haluan tehdä vapautuneita teoksia, töitä, joissa on enemmän sisältöä kuin pientä pikkutarkkaa näpertelyä.
Ei, en halua luopua kunnianhimostani! Koen, että se on ihan eri asia. Perfektionismi on takertumista pikkuseikkoihin, juuttumista epäolennaisuuksiin. Haluan, että työni ovat hyvin tehtyjä, laadukkaita mutteivät puhkipalaneen viilattuja.

6. Terveys
Se ettei minun itse tai rakkaitteni tarvitsisi kohdata suurempia terveydellisiä murheita.


Minä haastan eteenpäin ihmisiä, joilla koen, että olisi ehkä halua pohtia unelmiaan eli:
http://retalus.blogspot.com/
Retalus

http://tahto.wordpress.com/
T. Pakkanen

http://katilin.blogspot.com/
Katili

http://haurastakudosta.blogspot.com/
Saima

4 kommenttia:

Katili kirjoitti...

Kiitos haasteesta. Sun blogin leiska on siisti. Fonttia myöten. Olen tässä lukenut postejasi ja sinä kuulut ehdottomasti minun blogikylääni. Kiva tavat!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti, otan haasteen vastaan. En ihan tänään kyllä kerkeä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos haasteesta ja siitä että vuoksesi kulutin aikaani unelmoiden. ;)

Bethel kirjoitti...

Kiitos ihanaiset vastaanotetusta haasteesta :)
Pakkasen ja Retaluksen haaveet olenkin jo käynyt vakoilemassa