maanantai 15. syyskuuta 2008

Kuitenkin kohti valoa?

Alavire jatkuu
Perjantai oli pohjanoteeraus: en päässyt ulos kotoa ollenkaan
Yritys oli kyllä kova mutten vaan jaksanut. Nukuin koko päivän

Masennus lamaa minut täysin
Elämänilo katoaa, tekemisenilo katoaa
Olen vaan, en ajattele edes mitään
On olemassa tyhjyys, putoan siihen

Perjantain jälkeen on ollut helpompaa
Ei valoisampaa muttei pimeääkään

Nyt omassa ihanassa kodissani kuuntelen David Bovieta
Siitä ehkä seuraava postaus

Ps. Jännityksellä odotan kuinka reagoivat ystäväni, kun en jaksa tavata heitä tänään... Loukkaantuvatko?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Bethel. Toivottavasti löydät valoa jostain ja piristyt, vaikka sitten prinsessahaaveiden avulla. Muista että ei aina voi sataa.

Bethel kirjoitti...

Kiitos kultainen!
Valo löytyy aina, olen oppinut luottamaan siihen :) Koitan jaksaa pimeän yli

Anonyymi kirjoitti...

Sinä olet kadonnut blogilistalta? No löydän minä tänne muutenkin ;)

Bethel kirjoitti...

Tuli hiukan vainoharhailtua :D ja poistin hetkellisesti. Sieltä löytyy taas ;)