maanantai 15. syyskuuta 2008

Sisältä olen prinsessa

Koska musiikki ei jokapäiväisessä elämässä merkitse minulle varsinaisesti mitään, unohdan onnistuneesti, kuinka upeita tunnekokemuksia se saattaa antaa ihmiselle
Kun kuulin Ashes to Ashes TV-sarjan mainoksen
Voi Luoja!
putosin henkisesti polvilleni!
David Bowien ääni, oh ei ole sanoja...

Olin teini-ikäinen (ehkä 15v.), kun näin TV:stä elokuvan nimeltä
Labyrintti (leffavinkkinä erityisesti Oolalle, joka ymmärtää romanttisen fantasian päälle ;) )
ja löysin sielunyhteyden elokuvan Saran kanssa (pääosissa elokuvassa David Bowie ja Jennifer Connelly)
Minäkin elin haavemaailmassani odottaen prinssiäni kertoen satuja itselleni
Kun sitten aikanaan oma "Jarethini" tuli maailmaani, oli se satua aluksi; todellisuus astui runotytön maailmaan neljä vuotta myöhemmin

Sitä en kuitenkaan mieti nyt yhtään, kun kuuntelen David Bowien ääntä ja palaan satumaailmaani vaeltelemaan Rakkaaseenmaisemnaan, nuoruuteni turvalliseen metsään
Olen viaton runotyttö jälleen

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa löysin jonkun joka osaa kirjoittaa todella kauniisti..

mulle musiikilla on suuri vaikutus elämääni ja mielialoihin toivottavasti siekin löytäisit musiikin antaman taikamaailman, en voisi kuvitella elämää ilman sitä.

Bethel kirjoitti...

Voi kiitos Midria!

Taikamaailma täytyy olla ihmisellä :) Arjenpakoa johonkin, ihana että sinulla se on musiikki!
Minun taikamaailmani löytyy kirjoista, elokuvista ja kuvataiteesta
- ja kyllä silloin tällöin myös musiikista :)

Voi hyvin ja tervetuloa maailmaani toistekin :)

Anonyymi kirjoitti...

Labyrintti on nähty itsekin joskus teininä ja sen jälkeen... Huuuuuh Bowie siinä... *kuolaa* :)

Mutta kiitos vinkistä silti!